Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

exJT.ORG:

Pikakurssi jehovantodistajuuteen

Tämän sivuston avulla Jehovan todistajien toiminnasta ja järjestöstä saa nopeasti paljon tietoja. Niitä lukijoita varten, jotka haluavat perehtyä tarkemmin asioihin, kirjoituksiin on liitetty runsaasti linkkejä, jotka johdattavat syvällisemmän tiedon luo. Laajemman tiedon löytää myös tämän linkin kautta.

 

Sivut on julkaistu 22.08.2017. Uusin päivitys 14.02.2019.

 

Lukijat voivat lähettää palautetta, vinkkejä, korjausehdotuksia ja huomautuksia suoraan sivun tekijälle sähköpostissa:

jp@johanneksenpoika.fi

 

Otteita Jehovan todistajien kirjallisuudesta:

Herätkää! -lehti heinäkuu 2009, sivu 29:

Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä.

 * * *

Vartiotorni 15.11.2013 sivu 20:

Elämää pelastava ohjaus, jota silloin saamme Jehovan järjestöltä, ei ehkä näytä omasta mielestämme viisaalta. Meidän kaikkien täytyy olla valmiita tottelemaan mitä tahansa saamiamme ohjeita, vaikka ne eivät kenties näyttäisikään inhimilliseltä kannalta katsottuna tai strategisesti järkeviltä.

* * * 

Vartiotorni 15.11.2009 sivu 14:

Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1–3).

Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.

(1. Tessalonikalaisille 5:21)


Tietoa Jehovan todistajista ja heidän järjestöstään

Osta kirjoja 

Jari-Pekka Peltoniemi - Kun ilta pukeutuu hämärään

Kun ilta pukeutuu hämärään

Espoolaisen Jari-Pekka Peltoniemen 6-osainen runokokoelma Kun ilta pukeutuu hämärään sisältää välähdyksiä ja hetkien sirpaleita pienen pojan elämästä mummolassa alle 10-vuotiaana.

Peltoniemi kuvaa runoissaan myös aikuisten ihmisten kokemaa maailmantuskaa, yhteiskunnallisia ongelmia, luonnossa esiintyviä pieniä arkipäiväisiä asioita ja ihmissuhteiden vaikeutta. Osa yhteiskuntateemaan liittyvistä runoista on kirjoitettu sarkastiseen
tyyliin.

Yksi runokirjan keskeisistä teemoista on masennus ja alakulo.

 

Unien kuvat

Kultasiipiset perhoset tanssivat laaksossa
sateenkaaren alla
tämän ainoan kerran
kun vesipisarat ovat jo piiloutuneet
ja tuuli puhaltaa kuivaksi kaiken sen
mikä vielä itsestään kasvaa

Mutta kaikki päättyy jo ennen
kuin on alkanutkaan

Usvaiset unien kuvat
jäätää viimein hyytävä halla

 

Osta kirja täältä.

 

Ben Kalland - Vien sinut kotiin

”Tuntui kuin viulu olisi eläin joka halusi vapauteen”

Tämän tarinan aloituspisteeksi valitsen kylmän tammikuisen yön Porkkalanniemen kärjessä, jolloin seisoimme jäällä. Kaikki värit olivat samaa sävyä, alumiinia ja harjattua terästä, ja pakkasessa tuntui, että maailmankaikkeus pidätteli henkeä. Se yö ei tietenkään ole tämän kertomuksen kronologinen lähtöpiste vaan hetki, johon huipentui kaikki siihen asti tapahtunut ja josta kaikki seuraavat tapahtumat ovat lähtöisin. Tämän ymmärtää tietenkin vasta jälkikäteen, kun katsoo taaksepäin ja huomaa, miten kaikki pisteet johtavat samaan kohtaan. Pisteitä ei voi liittää yhteen etukäteen, voi vain aavistaa, että niistä joskus muodostuu kuvio.

Markus kasvaa tiukan uskonnollisessa mutta lämminhenkisessä perheessä kolmen siskonsa kanssa. Kesät kuluvat Porkkalanniemen kesäparatiisissa, talvisin itähelsinkiläisestä lähiöstä lähdetään soittotunnille tai seurakunnan kokouksiin. Lahjakas pikkusisko Ellen soittaa jo nuorena isojen orkestereiden solistina, ja hänelle odotetaan kansainvälistä uraa.

Kun Markus on aikuisuuden kynnyksellä, perhe hajoaa. Ellenin upeasti soiva viulu vaikenee, eikä kaksoissisko Carolan nimeä enää mainita. Markus lähtee Yhdysvaltoihin töihin ja jää sinne kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Vien sinut kotiin asettaa vastakkain uskonnon säännöt ja perheenjäsenten välisen rakkauden. Se kertoo sisarusten murenevista siteistä, yhteisön pelottavasta vallasta sekä läheisistä, joista tulee menneisyyden aaveita.

Tiheätunnelmainen ja kaunis esikoisromaani palkitsee hyvien tarinoiden ystäviä, jotka haluavat pohtia itsensä pettämistä, oman ajattelun löytymistä ja sitä, kuka vierelle viimein jää.

Osta kirja täältä.

 

Aila Ruoho - Vartiotornin varjossa

Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta

”Heitä pitää karttaa, koska yhteisöstä eristäminen on rakkaudellinen tapa ohjata harhautunut takaisin.”
Elämä Jehovan todistajana on enemmän kuin uskontoa – se on elämäntapa, jota määrittelee vahva yhteisöllisyys. Tiivis yhteisö tuo monelle lohtua ja turvaa, mutta yhteisöllisyys myös rakentaa muuria muuta maailmaa vastaan. Liikkeen jäsenet eivät esimerkiksi saa olla poliittisesti tai yhteiskunnallisesti aktiivisia.

Jehovan todistajat toivottavat uudet jäsenet tervetulleiksi. Sen sijaan liikkeestä eroaminen voi merkitä eroa koko entisestä elämästä ja ihmissuhteista, sillä niin sanotun karttamisopin mukaan yhteisön jäsenet eivät saa olla tekemisissä Jehovan todistajista irtautuneiden kanssa. Osa eroamista harkitsevista jääkin yhteisöön vastoin tahtoaan ja omaatuntoaan, osa eronneista ei näe sukulaisiaan vuosiin – tai enää koskaan.

Vartiotornin varjossa antaa äänen Jehovan todistajista eronneille. Kirjasta hahmottuu kuva elämästä osana tiivistä yhteisöä. Kymmenien haastateltujen kertomuksista käy kiistattomasti ilmi, että vaiettu karttamisoppi on todellisuutta nyky-Suomessa. Kuinka yksilön käy, kun oma lauma hylkää?

Osta kirja täältä.

 

Aila Ruoho - Pyhät, pahat ja pelokkaat

Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä

”Harmagedon oli minulle yhtä todellista kuin hengittäminen.”
Raamattu ei kehota pelottelemaan hengellisillä asioilla, mutta pelottelu on yleistä jäseniään tiiviisti vahtivissa hengellisissä yhteisöissä. Ne synnyttävät pelkoja toistamalla opetuksia demoneista, lähestyvästä maailmanlopusta ja yhteisön ulkopuolisen maailman pahuudesta. Myös jäsenten loputtoman syntisyyden ja riittämättömyyden korostaminen on yleistä. Ratkaisuksi esitetään tiukkaa sitoutumista omaan, pelastavaan yhteisöön.

Epäterveet hengelliset yhteisöt pitävät kuria järjestelmällisellä pelottelulla. Tunnollisille jäsenille se voi merkitä painajaisia, vaikeuksia selvitä arjesta, psyykkisiä ongelmia ja jopa itsetuhoisia pohdintoja. Haitallisinta on lasten pelottelu liian voimakkailla tarinoilla tai kuvilla.

Pyhät, pahat ja pelokkaat kuvaa hengellisiä pelkoja ja niistä syntyneitä mielenterveysongelmia kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Tiedostavatko kontrolloivien hengellisten yhteisöjen valtaapitävät jäsentensä ahdistuksen? Miksi ihmisten tuskaan ei puututa? Eikö lauma pysy kasassa ilman pelkoa? Kirjassa pohditaan myös, miksi moni yhteisönsä jättänyt tarvitsee vertaistukea tai terapiaa ja millä keinoilla pelkoja ja itsetuhoajatuksia voi lieventää.

Osta kirja täältä.

  

Aini Linjakumpu - Uskonnon varjot

Hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä

Hengellinen väkivalta on pohjimmiltaan henkistä väkivaltaa, jossa yhteistä uskonnollista vakaumusta käytetään väkivallan välineenä. Uskonnolliset yhteisöt antavat jäsenilleen runsaasti myönteisiä asioita: turvallisuuden, yhteisöllisyyden ja yhteisen todellisuuden kokemuksen, jatkuvuutta, voimaantumisen tunteen ja tukea identiteetille. Yhteisön ”hyvä” kuitenkin mahdollistaa ”pahan”, uskonnon varjolla harjoitetun hengellisen väkivallan. Tekojen tunnistaminen väki­vallaksi on vaikeaa, sillä riippuu myös yksilöstä, kokeeko hän tietynlaisen kohtelun henkisenä väkivaltana vai ei.

Aini Linjakumpu kartoittaa uudessa tutkimuksessaan laajasti ja useaan uskonnolliseen liikkeeseen pohjautuen, mitä hengellinen väkivalta on, miten se ilmenee ja mitkä liikkeiden piirteet altistavat sille. Linjakumpu tutkii erityisesti ”tavanomaista” uskonnollista toimintaa, jonka tunnistaminen väkivallaksi on vaikeaa.

Teos antaa niin uskonnollisten yhteisöjen jäsenille kuin ongelmaan työssään törmääville ihmisille välineet tunnistaa hengellisen väkivallan ja käsitellä sitä. Tutkimuksen keskeiset johtopäätökset ovat yleistettävissä myös muihin tiiviisiin ja autoritaarisiin yhteisöihin ja liikkeisiin.

Osta kirja täältä.

 

"Tuomas Yläjuurakko" - Lyö maahan...

Vakaumus vastaan muu maailma

Eräs suomalainen Jehovan todistaja -mies päätti kirjoittaa kirjan omasta elämästään. Kirja on kirjoitettu nimimerkillä "Tuomas Yläjuurakko". Kirjassa esiintyvien henkiöiden nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi. Myöskään kirjassa mainittuja paikkakuntia ei ole nimetty, niinpä lukija ei voi tietää, missä päin Suomea nämä kirjassa kerrotut tapahtumat ovat sattuneet.

Tämä omakustannekirja on niin merkittävä ja ainutlaatuinen Suomessa, että se todella ansaitsee tulla huomatuksi teoksena, mikä paljastaa rehellisesti ja avoimesti Jehovan todistajien järjestön opetukset, tavat ja sen paniikin, jos joku alkaa ottaa todella selvää opetuksista ja Vartiotorniseuran historiasta.

Kirjan päähenkilö (Raimo) oli kuulunut pienestä pitäen JT-seurakuntaan. Hän toimi vanhimpana noin 20 vuoden ajan. Sitten hän alkoi tarkastella Vartiotorniseuran opetuksia kuin suurennuslasin läpi, koska hän oli huomannut, että osa opetuksesta muuttui, joskus jopa takaisin entiseen vanhaan tulkintaan, kuten esim. oppi esivalloista. Hän myös pettyi siihen, että Vartiotorniseura niin voimakkaasti ennusti vuoden 1975 olevan käännekohta maailman historiassa. Silloin tulisi Vartiotorniseuran mukaan kuluneeksi 6000 vuotta ihmisen luomisesta, ja Jehovan todistajat julistivat ja ennustivat tuolle vuodelle tämän järjestelmän loppua. Kun loppu ei tullutkaan, Vartiotorniseura vyörytti syyn "joidenkin innokkaiden yksilöiden" syyksi, vaikka todellisuudessa hallintoelin oli tuon ennustelun takana. Kaiken lisäksi Vartiotorniseura oli kertonut, että Jehovan todistajat eivät ole tämän lopun ajan lopun suhteen "pimeydessä" niin kuin maailman ihmiset, koska Jehova oli sen "orjan" välityksellä Jehovan todistajille "paljastanut".

Tämä vanhin alkoi ottaa selvää, oliko "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" välittämä tieto todella tietoa Jehovalta vai pelkkää ihmisten kuvittelua. Jos "orjan" välittämä tieto olisi tullut Jehovalta, siihen ei olisi ollut tarpeen tehdä jatkuvia muutoksia. Jos se taas ei ollutkaan Jehovalta, Vartiotorniseura syyllistyi vakavaan rikkeeseen, se profetoi Jehovan nimessä asioita, mitä Jehova ei ollut käskenyt.

Osta kirja täältä.

 

Terho Miettinen, Raija Pelli - Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa

Yliluonnolliset ihmeparantumiset, kaatumiset, kuolleista herättämiset ja kielilläpuhuminen ovat joissakin uskonnollisissa piireissä arkipäiväisiä ilmiöitä. Mistä oikein on kyse? Mikä saa ihmisen tavoittelemaan ekstaattisia tiloja? Miksi vakavasti sairaat ihmiset turvautuvat ahneisiin huijareihin?

Harhaanjohtajat käyttävät uskon varjolla säälittä seuraajiaan hyväksi. Karismaattisina pidetyt lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja. Lahkojen jäsenet tottelevat kritiikittä pahimmillaan narsistisia ja mielenterveydeltään horjuvia johtajiaan ja alistuvat mielivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Jäsenet luopuvat vapaaehtoisesti itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Kollektiivin otteesta irti pääseminen on vaikeaa.

Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

Osta kirja täältä.