Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

exJT.ORG:

Pikakurssi jehovantodistajuuteen

Tämän sivuston avulla Jehovan todistajien toiminnasta ja järjestöstä saa nopeasti paljon tietoja. Niitä lukijoita varten, jotka haluavat perehtyä tarkemmin asioihin, kirjoituksiin on liitetty runsaasti linkkejä, jotka johdattavat syvällisemmän tiedon luo. Laajemman tiedon löytää myös tämän linkin kautta.

 

Sivut on julkaistu 22.08.2017. Uusin päivitys 14.02.2019.

 

Lukijat voivat lähettää palautetta, vinkkejä, korjausehdotuksia ja huomautuksia suoraan sivun tekijälle sähköpostissa:

jp@johanneksenpoika.fi

 

Otteita Jehovan todistajien kirjallisuudesta:

Herätkää! -lehti heinäkuu 2009, sivu 29:

Ketään ei saisi pakottaa palvomaan tavalla, jota hän itse ei voi hyväksyä, tai valitsemaan uskonnon ja perheen välillä.

 * * *

Vartiotorni 15.11.2013 sivu 20:

Elämää pelastava ohjaus, jota silloin saamme Jehovan järjestöltä, ei ehkä näytä omasta mielestämme viisaalta. Meidän kaikkien täytyy olla valmiita tottelemaan mitä tahansa saamiamme ohjeita, vaikka ne eivät kenties näyttäisikään inhimilliseltä kannalta katsottuna tai strategisesti järkeviltä.

* * * 

Vartiotorni 15.11.2009 sivu 14:

Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1–3).

Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.

(1. Tessalonikalaisille 5:21)


Tietoa Jehovan todistajista ja heidän järjestöstään

Millaista on Jehovan todistaja -perheissä kasvavien lasten elämä?

Rajoituksia lapsuuteen

Jehovan todistaja -perheiden elämä pyörii täysin uskonnon ehdoilla. Jehovantodistajuus on "elämäntapa", niin kuin he itse asian selittävät. Arkea rytmittävät kokoukset, saarnaaminen ovelta ovelle, Raamatun ja Vartiotorniseuran julkaisujen "tutkiminen" ja tietysti ansiotyö, minkä avulla hankitaan toimeentulo. Lapset käyvät koulua lähes normaalisti, mutta eivät osallistu uskonnon opetukseen eikä juhlapäivien viettoon.

Jehovan todistaja -perheiden lapsilla ei ole mahdollisuutta vapaasti valita kavereitaan. Vartiotorniseuran opetus kehottaa hankkimaan "ystäviä" vain seurakunnan sisältä. "Maailmalliset" ihmiset ovat huonoa seuraa. Heidän kanssaan ei sovi olla tekemisissä enempää kuin on tarpeen esim. koulussa. JT-nuoret eivät saa seurustella "maailmallisten" ihmisten kanssa, naimisiin tulee mennä vain toisen Jehovan todistajan kanssa.

 

 

Harrastustoiminta on vähäistä, johtuen osittain siitä, että aikaa ei paljon jää, kun "suorittaa" kaiken "hengellisen" ohjelman, mitä JT-seurakunta tarjoaa, esim. saarnaamisen, kokoukset ja "tutkimisen".

Koulutus on eräs seikka, missä Jehovan todistaja -perhe poikkeaa "normaalista" perheestä. Vartiotorniseura suosittelee hankkimaan vain välttämättömän peruskoulutuksen ja jonkin "käytännön" ammatin, ja paheksuu korkeampaa koulutusta. Monissa JT-perheissä lapset eivät saa valita lukioa, vaikka haluaisivatkin.

 

 

Lasten omia kokemuksia

Tässä on kolme otetta JT-lasten elämästä:

Ote Carrie81:n tarinasta:

Synnyin todistajaperheeseen, ja siitä se lapsuuden maanpäällinen helvetti sitten alkoi. Pakkokokouksia, pakkokenttäilyä, pakkotutkistelua.. kaikkea oli tehtävä vaikka kuinka olis laittanu vastaan.. Tutkistelun aloitin vasten tahtoani 7-vuotiaana. Olin ujo ja arka lapsi muutenkin, joten jännitin tutkistelutilanteita aivan vatsa kuralla. Asiaa ei helpottanut se, että ne joiden kanssa tutkin, olivat äärimmäisen tiukkapipoisia ja vaativia. Jos en ollut kunnolla heidän mielestään valmistautunut tutkimiseen, sain kuulla miten huono ihminen olen ja en tule edistymään tätä rataa hengellisesti ja en säästy elossa Harmagedonista.

Kaikkeni kuitenkin tein, valmistauduin tutkisteluihin niin hyvin kuin pystyin, mutta mikään ei riittänyt. En riittänyt siis Jehovalle semmosena kun olin, vaikka olin ihan pieni lapsi vielä. Nämä jotka kävivät tutkimassa kanssani, olivat pahimpia painostajia, omat vanhempanikaan eivät niin paljon painostaneet ja uhkailleet, lukuunottamatta kokouksissa käyntejä. Sinne joko mentiin tai itkettiin ja mentiin... minulla ei ollut siellä yhtään kaveria, olin täysin ulkopuolinen ja vielä erään tytön silmätikkuna. Olin aina hänen kiusanteon kohteenaan, milloin sylki päälle ja milloin haukkui pystyyn. Kukaan ei puuttunut asiaan. Kuitenkin minulta vaadittiin että pitäisi ystävystyä todistajalapsien kanssa, ei "maailmallisten" kanssa. Ainoat ystäväni olivat maailmallisia mitä ei katsottu hyvällä. Olisin halunnutkin ystäviä seurakunnasta jotta sinne olisi ollut edes vähän kivempi mennä, mutta koskaan en päässyt niihin piireihin sisälle. - Lue koko Carrie81:n tarina täältä

* * *

Ote Rippelin tarinasta:

Lapsena olin ylpeä siitä, että olin jehovantodistaja. Kuitenkin päästessäni peruskouluun, aloin hieman epäillä vakaumustani. Minua hävetti kertoa olevani jehovantodistaja. Nolotti, kun muut lapset toivat syntymäpäivänään karkkia kouluun, enkä itse olisi voinut tehdä niin. Kaikki koulun juhlat piti jättää väliin, koska ne olivat epäraamatullisia.

Inhosin kokouksia, joita siihen aikaan oli kolme kertaa viikossa. Itkun kanssa piti lähteä, vaikka tiesinkin, että siellä oli samanikäisiä lapsia, joitten kanssa ehdimme leikkiä 15 min väliajan aikana. Kokousten puheet menivät yli hilseen, joten yleensä yritin nukkua ohjelmien aikana. Tarpeeksi nuorena lapsena se onnistuikin, mutta vähän vanhempana äiti alkoi ”herätellä” hiuksista nostamalla. - Lue koko Rippelin tarina täältä.

* * *

Ote Alienin tarinasta:

Jo varhain alle kouluikäisenä opin istumaan pari tuntia paikallani kuullen mutta kuuntelematta, eli ajatuksiini vaipuneena. Istuimme kokouksissa 3 kertaa viikossa 1-2 tuntia kerrallaan. Istuin hiljaa (tai muuten vietiin piiskattavaksi vessaan tai viimeistään sai risusta kotona, näitäkin siis joskus oikeasti tapahtui), välillä sain sentään vähän piirustella. Mitäpä nyt pieni lapsi jaksaisi kuunnella omituisia uskonnollisia teorioita. Tästä tavasta on jäänyt päälle se paha ominaisuus, että olen tottunut istumaan hiljaa ja ajattelemaan omia ajatuksiani aina, kun pitäisi kuunnella jotain auditiivista (puhuttua) informaatiota. Kun vaikkapa työpaikalla on tiedotustilaisuus ja johtaja alkaa kertoa tulevaisuuden strategioista, huomaan jatkuvasti havahtuvani siihen, että en taaskaan osannut kuunnella. Heti kun joku alkaa ”pitää puhetta”, huomaan edelleen että aivoni kytkeytyvät automaattitilaan, jossa vain ajattelen omia ajatuksiani ja kulutan aikaani, kunnes puhe loppuu.

Lapsena uskonnon opetukset tietysti tuntuivat oikeilta, kun mitään muuta informaatiota ei ollut ikinä annettu, ja lähestulkoon kaikki kyläily ja vapaa-aika oli lähinnä uskontoon kuuluvien perheiden kesken. Tosin muistan, että vaikkapa kaikki jouluun liittyvä salaa kiehtoi minua jo pienestä. - Lue koko Alienin tarina täältä.

Lue lisää lasten tilanteesta täältä.